Päivä uudessa vaipassa

Päiväni pelastui tänään ihanalla tavalla, kun sain eräältä nimettömältä henkilöltä erikoisen mukavan lahjan: kaksi kappaletta ihka oikeita Bambino-merkkisiä aikuisten vauvojen vaippoja! Äärimmäisen söpöillä kuvioilla koristellut, paksut muovipintaiset teippivaipat tekivät perinteisestä ostospäivästäni kertaheitolla jännittävämpää.

Lienee paras aloittaa hiukan kauempaa: Olen, kuten tiedetään, kiinnostunut suuresti aikuisten vaipoista ja niihin liittyvästä alistamisen ja nöyryytyksen tunteesta. Rekisteröidyin taannoin jopa eräälle kyseistä fetissiä käsittelevälle foorumille ja tulin julkaisseeksi siellä tarinankin ("MARIKA"). Jostain kumman syystä kyseinen tarina herätti foorumilla sen verran huomiota, että jengi tuntui käyvän aivan kuumana kun päätin olla jatkamatta kyseistä tarinaa kahta osaa enempää (mielestäni se on tuollaisena novellimuotoisena paras...). Ehkä juuri siitä syystä eräs foorumin käyttäjä lähestyi minua ja teki minulle mielenkiintoisen tarjouksen: ilmaisia vaippoja tarinoita vastaan! Rohkeana tyttönä päätin luonnollisesti tarttua tilaisuuteen.

Huomaamattomaan postipakettiin käärityt vaipat olivat uskomattoman kauniita: paksut neliteippiset vaipat, joiden edustaa koristaa erittäin vauvamainen kuviointi (vieläpä tekstillä "baby") - toisin sanoen vaippa, jollaista olen aina halunnut kokeilla. Minun oli välittömästi mentävä lähimpään julkiseen vessaan laittamaan toinen vaippa päälleni... vaikka en tiedä oliko se kovin järkevää, pienessä tilassa teippivaipan kiinnittäminen kun on lähes kohtuuttoman hankalaa. Lisäksi otsalohkoni sykki punaisena pelkästään jännityksestä, kun koko ajan olin aivan varma, että joku pian kävelisi sisään ja kuulisi varsin kovaäänisen vaippani rapinan.

Lopulta sain vaipan kuitenkin kiinni. Se oli mahtava! Istui aivan upeasti. Vaippa paitsi näytti, myös tuntui hyvältä päällä. Materiaali oli pehmeää ja kutkutteli sisintä pienelläkin liikkeellä. Isolta vaikuttanut vaippa ei ollut edes yhtään liian iso, tällainen läskiperse kun tunnetusti olen, mutta paksu kylläkin. Tosin olen kuullut, että vieläkin paksumpia vaippoja on olemassa, mutta ne ovat toistaiseksi jääneet minulta todistamatta. Itse asiassa tähän mennessä minulla on kokemusta tasan neljänlaisista vaipoista: Liberon yökastelijavaipoista, Tena pantseista, Seni-merkkisistä halpavaipoista ja nyt siis amerikan ihmeistä nimeltä Bambino. Ei ole vaikea arvata, mikä vie minun asteikollani voiton siitäkin huolimatta, että Liberoihin on pakko suhtautua nostalgisesti... Mutta siitä lisää toiste.

Loppupäivän oleskelin siis vaipat jalassa. Pyörin kaupungilla ja tein ostoksia, mutta koko ajan mukana oli sitä toivottua ekstrajännitystä. Vaippa oli sen verran paksu, että sen saattoi mielestäni erottaa vaatetukseni alta, mutta en silti usko kenenkään kiinnittäneen tällaiseen mahdollisuuteen huomiota. Sen sijaan hain itse kokemuksesta äärimmäisyyksiä tekemällä pari tyhmää temppua, esimerkiksi riisumalla housuni kokonaan supermarketin sovituskopissa ja ihailemalla vaippaani sen peilistä. Vain ajatuskin siitä, että joku vetäisisi verhon ajattelemattomuuttan auki sai sieluparkani sykkimään pimeää nektaria... Toinen huomattavan typerä tekoni oli ajoittainen pyllistely, jota siinä ihmisvilinässä tein milloin milläkin tekosyyllä, vaikka tiesin housujeni olevan vyötäröltään matalahkot.

Nöyryytysfetissini ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minulla olisi uskallusta todella nöyryyttää itseäni. En voisi kuvitellakaan käveleväni tyyliin aurinkorannalla jalassani pelkät Bambinot, vaikka ajatus kuinka sisintäni kiehtookin. Minulle tärkeää ei kuitenkaan ole kehoni maine vaan oma identiteettini. En missään tapauksessa halua tuttujen ihmisten yhdistävän minuun minkäänlaisia viitteitä kiinnostukseni kohteista. Yleisessä marketissa on kuitenkin yleensä se hyvä puoli, että ihmiset harvoin tuntevat sinua, eivätkä kiinnitä huomiota, vaikka jolla kulla jotain valkoista housujen raosta pilkottaisikin. Kellonaikakin palveli tarkoitustani, sillä harva tuttavani liikkui siellä päin siihen aikaan.

Päivän kohokohtana oli päättää vaipan elinkaari sille ominaisella tavalla. Nyt täytyy heti alkuun huomauttaa, että pelkään ulostefetissejä yli kaiken, joten tällä tarkoitan pelkästään numero ykköstä. Juodessani reilusti nesteitä päivän aikana rakkoni oli todella alkanut täyttyä. Minun ei ollut alkujaan tarkoitus käyttää vaippaa vielä, mutta koska olin "pakotettu" tilanteeseen, muuten luonnollisesti mieleni. Halusin tehdä sen mahdollisimman hyvällä paikalla, piilossa, mutta kuitenkin julkisesti, sillä halusin kokea sen nöyryyttävän tunteen, jonka kuvittelin saavani joutuessani suorittamaan jotain perin yksityistä julkisella paikalla - ja vielä vaippaan kuin pikkulapset!

Valitsin siis paikallisen Stockmannin, jossa etsin paikan kyyristyä. Olin katselevani tavaroita, levitin jalkojani ja annoin tulla. Kuuma pissa levisi vaippaan uskomattomalla tavalla. Aluksi tuntui, että olin litimärkä, mutta hetken kuluttua tilanne tuntui tasoittuvan. Punastelin. Mitä ihmettä olinkaan mennyt tekemään. Vaippa tuntui märkänä todella painavalta ja hetkeksi iski todellinen paniikki, sillä halusin siitä pian eroon. Kenties märät vaipat eivät ole se minun juttuni tässä fetississä. Onneksi pääsin pian vessaan, jossa riisuin vaipan, kuivasin alapääni ja piilotin vaipan huolella yleiseen roskakoriin. Samalla mietin, että olihan tullut taas koettua sellainen masokistinen hullunmyräkkä, että se täytyy ottaa pian uudelleen...